Matkalla: Ylläs - Lapin luminen kaunotar

29. tammikuuta: Autolla halki Suomen - noin 900 km ja 15 h

Starttasimme Turusta matkaan aamuviideltä. Teimme matkan aikana pari pikaista pysähdystä ja kävimme kutsusta Kemissä syömässä hirvipaistia ja lohta siskoni kihlatun tuttujen luona. Reilun tunnin ruokastopin jälkeen matka jatkui kauppareissulla Haaparannan (Ruotsin puolella) kautta kohti Yllästä. Perille mökillä olimme noin puoli kahdeksalta illalla. Reissuun pysähdyksineen kului siis noin 15 tuntia. Kyllä, nuokuin puolet matkasta takapenkillä puoliunessa kuola valuen…

30. tammikuuta: Laudalla rinteeseen ensikertalaisena

Lähdimme heti aamukymmeneltä tunturille kokeilemaan kuntoa. Mökiltä tunturille matkaa on noin pari kilometriä. Otin heti ensitöikseni alle lainaan saamani laudan, jota seurasi surkuhupaisa esitys… En yksinkertaisesti pystynyt liikkumaan mitenkään ja muut saivat työntää minua mattohissiin ja siitä pois. Mäessä lensin joko naamalleni tai p*rseelleni. Välillä teki mieli alkaa parkua kuin pikkukakara ja heittää tumput mäkeen.

Jaksoin kuitenkin vielä yrittää ja muutaman laskun tai sen tapaisen jälkeen opin hyppimään laudan kanssa mattohissiin ihan omatoimisesti. Alastulokin alkoi sujua jotenkuten, vaikkei kääntymisyrityksistä tullut mitään. Ensimmäinen kerta laudan kanssa tuntui uskomattoman raskaalta.

Palatessamme mökille olin rättiväsynyt. Teimme ruokaa, lämmitimme saunan ja rentouduimme. Mökki on todella viihtyisä: Täältä on kaikki tarpeellinen kananmunanleikkurista digiboksiin. Sain ihan oman pikku makuuhuoneen, jossa on kaksi kerrossänkyä. Valloitin toisesta yläpedin.

31. tammikuuta: Ikävä suksien päälle

Heti aamusta tein uusia löytöjä lihasten suhteen: Kaikki lihakset olivat jumissa mukaan lukien sormien ja kaulan lihakset. Selkä ei tuntunut taipuvan eteen eikä taakse. Yhtä jumissa en ollut varmaan edes ensimmäisen bodypump-tunnin jälkeen.

Päätimme ottaa tavaksi lähdön aamukymmeneltä, sillä rinne aukeaa aina siihen aikaan. Aloitin tällä kertaa astetta vaativammasta mäestä - nappasin sompahissin kainaloon ja lähdin ylämäkeen. Kaaduin hississä pari kertaa ja aloitin alusta. Onneksi kolmas kerta toden sanoi ja pääsin vihdoin ylös asti. Olin jo valmiiksi väsynyt hissin ja laudan siteiden kanssa taistelusta, joten siinä kohtaa kun olisi pitänyt alkaa lautailla alaspäin, minua kiinnostivat lähinnä maisemien ihastelu ja hangessa istuminen. Sain kuitenkin liikettä niveliin, kun muut innostuivat jakelemaan alastuloneuvoja.

Reilun tunnin taisin jaksaa rinteessä, mutta sitten iski suksikaipuu ja ikävä kovemmista vauhdeista. Niinpä marssin Ylläs Ski'hin  ja vuokrasin laskettelusukset kahdeksi päiväksi. Sujautin monot jalkaan ja suksin ankkurihissin kyyditettäväksi. Muutaman laskun jälkeen ja itkevien isovarpaiden pyynnöstä kävin vaihtamassa monot numeroa isompaan kokoon. Kun välinevalinnat olivat vihdoin kohdillaan, pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta ja tuulen huminasta. Miten ihanalta tuntuikaan kiitää alas mäkeä vailla huolen häivää!

Bongattiin Taigan parkista Napapiirin sankarien "Tissi-auto" (ks. rekkari).

1. helmikuuta: Huipulla tuulee

Jätin laudan suosiolla mökille ja pakkasin autoon vain vuokraamani sukset. Pyhitin päivän vain laskettelulle. Nousin ensimmäistä kertaa huipulle gondolihissillä. Maisemat olivat upeat: Alhaalla oli pilvistä, mutta ylhäällä huipulla paistoi aurinko! Kameralle löytyi yllättäen taas käyttöä...



Maailman Cup -rinne.





Jätin välistä...

2. helmikuuta: Kelkkaillen Lainion lumilinnalle

Vuokrasimme kaksi kelkkaa ja ajoimme niillä noin 11 kilometrin päässä sijaitsevalle Lainion lumilinnalle. Lumilinna oli upea ja taitavasti tehty – upeita jääveistoksia, yksilöllisiä huoneita, jääkappeli, jääbaari, lumipatsaita… Arvatkaapa kuinka täpinöissäni olin siellä kamerani kanssa! Sormet palelivat ja kädet tärisivät kameraa hypistellessä, mutta kuvasaalis oli yllättävän onnistunut.

Icebar.

Kelkat oli vuokrattu kahdeksi tunniksi, joten kovin kauan emme ehtineet lumitaidetta ihailla. Minä ajelin vuorostani kelkkaa takaisinpäin tultaessa – se on hirmu kivaa ja helppoa! Jos osaa painaa kädellä kaasua ja ohjata vasemmalle ja oikealle, ei ajamisen kanssa pitäisi olla mitään ongelmia (kunhan muistaa yleisen varovaisuuden ja huomioi olosuhteet;). Minulle kelkkailu oli jo ennestään tuttua, sillä olen muutamaan otteeseen huristellut saariston jäillä poikaystäväni kelkalla. Valitettavasti hän päätti myydä kelkan pois pari kuukautta sitten, koska hän ei kerennyt sillä kovinkaan usein ajella…

Lainion lumilinna.

Rinteestä emme pysyneet poissa tänäänkään. Palasin taas laudan päälle enkä voi juuri saavutuksillani kerskua. Valuin pari helpointa rinnettä alas ja totesin, että siinä oli tämän päivän lautailut. Rinteillä oli melko paljon irtolunta, joten loivissa rinteissä lauta ei liiku silloin juuri minnekään. Ja suurempia haasteita en ollut valmis vastaanottamaan… Lisäksi nilkkoihin sattui, koska kengät painoivat ikävästi niitä vasten (yritin kyllä löysätä remmejä). Harjoituksen puutetta? Eipä taida minusta olla lautailijaksi – kyllä sen tietää, kun ei vaan osaa innostua eikä kiinnosta enempää opetellakaan. Kyllä ne sukset vaan on minua varten. J

Ennen kuin hilpaisin siskoni kanssa omppusiiderille Pikku Berliiniin, hyppäsin gondolihissin kyytiin ja tein näköalakierroksen huipulle ja alas. After ski jäi siihen ainokaiseen ja palasin bussikyydillä mökille ennen muuta seuruetta.

Gondolihissi.

3. helmikuuta: Laiskottelua

Päätin jäädä tänne mökille, koska alan olla niin loppu. Muut tulevat pian pitämään breikkiä tänne ja lähtevät rinteeseen uudelleen myöhemmin. Ehkäpä hilpaisen mukaan silloin, vaikkapa pimeneviä maisemia kuvaamaan... Kotiinpaluu alkaa huomenillalla, joten Turussa olemme taas joskus lauantaina päivällä.

Osvaldas & Balddonas. Lapinhenkeen meistäkin tuli huskynomistajia... :)