Matkalla: Hurghada, Egypti

¨¨ Autiomaa, ¨¨

¨¨¨ autiomaa, aurinko  ¨¨¨

....... tulta ja purppuraa .......

Autiomaa, autiomaa

¨¨¨¨   aurinko tulta ja   ¨¨¨¨

... purppuraa ...



Auringonlasku aavikolla.

Varjot kalliossa.

Faktaa:

Matkanjärjestäjä: AirFinland Holidays

Matkustusajankohta: 17.-24.1.2011

Kohde: Hurghada, El Sakalan alue

Hotelli: Bella Vista

Hotellin rannekkeet.

Päivä 1: Väsyneitä matkalaisia ja hotellihuone helvetistä

Matkamme alkoi varsin ankeissa merkeissä. Hotellille saapuessamme kello oli noin kolme iltapäivällä ja ilma oli todella viileä - lämpöä oli varmasti alle 20 astetta. Huoneisiin pääsimme noin puolen tunnin aulassa odottelun jälkeen. Pettymys oli suuri: huoneessamme ei ollut parisänkyä, parveke oli naurettavan pieni ja turkoosin meren sijaan eteen avautui puusäleikkö ja aita. Huoneessa haisi todella pahalle (kuvitelkaa housuun paskonutta pulsua), toinen lampuista oli palanut ja huoneessa oli kylmää ja hämärää... Lisäksi hotellin disko hakkasi aivan seinän takana ja pystyin laulamaan muun muassa Shakiran She Wolfin sanojen mukana.


"Merinäköala"...



Tilanne oli suorastaan absurdi: Olin juuri harjoitellut kirjoittamaan Business English Communication -kurssilla reklamaation, joka koski hotellihuoneen alhaista tasoa ja eteni samalla tavalla lähes sanasta sanaan - vain torakat jäivät puuttumaan.

Viihtyisät huoneet...

Päivä 2: Reklamointi kannatti

Miehet kävivät valittamassa huoneista ensimmäisenä iltana ennen nukkumaanmenoa ja saimmekin uudet huoneet hotellin toisesta osasta heti seuraavana aamuna. Jos ensimmäisen päivän huoneet olisi voinut luokitella yhdellä tähdellä, nämä huoneet olivat luokkaa kolme/neljä tähteä. Huoneet olivat huomattavasti viihtyisämmät - valoisat, puhtaat ja kunnon parvekkeet sisäpihan ja meren suuntaan. Diskon pauke kuului edelleen, mutta laulun sijaan kuului enää pelkkä basson jyminä.

Ötököiden karkotusta savuttamalla (en tiedä mitä ainetta, jälkeenpäin tuli bensankatku).

Työntekijä in action. Tämä "ötökkökarkotus" tapahtui joka ilta. Eipä kieltämättä näkynyt yhtäkään pikkuotousta!

Aamupalabuffet oli valtava. Eksoottisten makunautintojen sijaan mussutimme vatsapöpöjen pelossa lähinnä pelkkää munakasta ja sämpylää sulatejuustolla. Emme halunneet viettää viikon matkaa vessanpönttöön tutustuen... Kaikki säästyivätkin suuremmilta vatsavaivoilta, kiitos varmasti osittain myös päivittäin nautittujen maitohappobakteerien (voin suositella Lacto Seveniä, toimi erinomaisesti myös Thaimaassa).

Vaihdoimme omat eväät huoneen minibaariin. :)

Toisena päivänä pääsimme nauttimaan auringosta, vaikka edelleen oli hieman vilpoista. Opin kuitenkin, että päivät ovat todella lyhyet: auringossa makoilu onnistuu lähinnä kello 10-15 välillä, muulloin on liian viileää. Aurinko alkoi laskea jo joskus viiden jälkeen, joten Suomen kesään yhtäläistä lähinnä olivat vain viileät aamut ja illat. Matkustusajankohtamme ei tainnut kuitenkaan olla läheskään kuuminta aikaa, jolloin päivällä hikoillaan reilun 20 asteen sijaan noin 40 asteessa. Nyt ei kuitenkaan pärjännyt iltaisin ilman pitkähihaista paitaa - sen myönsivät isot, karvaiset miehetkin. :)

Hotellin piha-aluetta.

Päivä 3: Meriretkellä venäläisten kanssa

Varasimme paikalliselta Panorama Diversilta snorklausretken Giftun Islandille. Puolenpäivän reissu maksoi vaivaiset 12 euroa per naama, kun sama reissu matkanjärjestäjän välityksellä olisi maksanut hurjat 59 euroa! Hintaan kuuluivat kuljetukset, välineet ja lounas veneessä (kaikki sama kuin 59 euron retkelläkin). Ja kaikki sujui juuri niin kuin pitikin. Ainoastaan tuuli ja tihkusade pilasivat alkumatkan, mutta siihen reissun järjestäjät eivät voineet juuri vaikuttaa ja harmittelivatkin asiaa. Onneksi sää selkeni Giftun Islandille päästyämme ja saimme nauttia auringosta loppuajan.

Giftun Island.

Paradise? I agree.

Samaan botskiin ahtautui lauma venäläisiä, joita tuntui muutenkin olevan kaikki paikat tulvillaan. Meitäkin luultiin jatkuvasti venäläisiksi ja sekä paikalliset että venäläisturistit aloittavat lähes aina puhumalla meille venäjää. Aluksi se ei juuri haitannut, mutta loppumatkasta asia alkoi jo hieman ärsyttää...

Laivat odottavat matkustajiaan.

Näkymä mereltä mantereelle.

Päivä 4: Lähiympäristön tutkintaa

Heräsimme yleensä aamulla aikaisin, jolloin aamupalan jälkeen jäi aina reilu tunti kulutettavaksi ennen kuin lämpötila salli auringonoton. Niinpä tutkailimme lähiympäristöä kävellen ja taksilla. Taksin saaminen oli todella helppoa - niitä ajoi ohitse jatkuvasti ja kaikki tööttäilivät kaivaten asiakkaita. Osa taksikuskeista on hyvin kieroja, joten rahojen kanssa kannattaa olla varuillaan. Aina parempi, jos on pientä rahaa, ettei tarvitse kaivella suuria seteleitä. Kaveriltani suorastaan repäistiin sadan punnan seteli (n. 15 euroa) kädestä ja kuski piilotti sen jonnekin väittäen, ettei ollut saanut vielä tarpeeksi rahaa. Kyseessä oli siis noin kilometrin matka, josta olisi oikeasti pitänyt maksaa maksimissaan noin euro...

Näkymä kadun varrelta merelle.

Hotelimme Bella Vista sijaitsi El Sakalan alueella, josta löytyvät tärkeimmät palvelut (pankit, Mäkkäri ja Pizza Hut), vilkas yöelämä ja innokkaat kaupustelijat. Turistin on turha unelmoida omasta rauhasta hotellin ovesta ulos astuttuaan: Joka puolelta tuntuu kuuluvan tervehdyshuutoja ja kutsuja tulla katsomaan liikkeiden tarjontaa.

Vesipiipputarjonta oli valtava...mutta en harrasta :).

Hello! Where are you from? Oh, Finland...Nokia! Come on, just look in. I'm your friend, I'll give you good price.

Naisille sateli myös muita imartelevia kohteliaisuuksia, jotka olivat niin naurettavan läpinäkyviä, että siinä kohtaa kaupat viimeistään tyrehtyivät. Poikaystävältäni kysyttiin jatkuvasti "Is she your wife?", koska Egyptiläiset eivät seurustele, vaan menevät ensin naimisiin ennen kuin saavat tapailla naista. Poikaystäväni vastasi aina "Yes, yes", koska sana girlfriend tuskin olisi merkinnyt heille yhtään mitään.

Ilman miesseuraa oli todella kiusallista liikuskella, joten hännystelin aina mahdollisimman lähellä poikaystävääni ja kavereita. Monet naiset kuitenkin matkustavat Egyptiin miesten perässä, joten ei ole mikään ihme, että paikalliset miehet ovat niin innokkaina tekemässä tuttavuutta kaikkeen vähänkään vapaaseen riistaan. Monella tosin on varmasti kotona vaimo tai useampikin ja todennäköisesti lapsiakin... Egyptiläiset kun kuulemma menevät naimisiin täytettyään 15 vuotta.

Aloha? :)

Kävelimme katsomaan parin kilometrin päässä sijatsevaa Hurghadan ensimmäistä hotellia, Sheratonia. Hotelli toiminta lakkasi omistajan jätettyä verot maksamatta ja nyt se rapistuu hiljalleen, kuten monet muutkin 1990-luvun turistibuumin aikana kyhätyt rakennelmat. Uutta rakennetaan jatkuvasti ja paikka näyttääkin lähinnä suurelta rakennustyömaalta. Kovin kaunista katseltavaa alue ei siis ole hotellien valtaamaa rantaviivaa ja turkoosina säkenöivää merta lukuunottamatta.

Omituista oli se, että esimerkiksi Sheratoniin oli jätetty kaikki irtaimisto: parvekkeilla haalistuvat tuolit ja pöydät, aulan vastaanottotiski ja sohvat, rannalla yksinään huojuvat aurinkovarjot... Hotelli piha-alueineen näytti siltä, kuin aave olisi karkoittanut ihmiset ja paikka hylätty sellaisenaan. Myös useiden hotellien rakentaminen oli jäänyt puolitiehen ja ne näyttivät siltä, kuin olisivat seisseet siinä jo vuosia keskeneräisinä. Jos joku osaa kertoa miksi, haluaisin mielelläni kuulla selityksen. :)

Ränsistynyt Sheraton Hurghada -hotelli.

Päivä 5: Satama-alue ja auringon palvontaa

Perjantaiaamuna otimme taksit satamaan muutaman kilometrin päähän. Emme aluksi löytäneet satama-aluetta, sillä se piiloutui rakennusten taa ja alueelle mentiin portista, joka muistutti lähinnä hotellin sisäänkäyntiä.

Satama.

Alue oli todella siisti ja rauhallinen. Venepaikat oli täytetty mitä upeammilla aluksilla. Koska olimme aikaisin liikkeellä, kaikki ravintolat ja kaupat olivat vielä kiinni. Hotelilla juttelimme suomalaispariskunnan kanssa, joka oli käynyt syömässä jossakin sataman ravintoloista ja hinnat olivat olleet samaa luokkaa kuin hyvätasoisessa ravintolassa Suomessa - lähes sata euroa kahdelta hengeltä. Omat ravintontolareissumme kustansivat noin 150 puntaa (reilut 20 euroa) kahdelta hengeltä juomineen, pää- ja jälkiruokineen. Voin suositella Granada-nimistä ravintolaa Sheraton Roadilla - erittäin tasokas ja edullinen.

Uutta nousee ja vanhaa uppoaa.

Aamuisen tutkimusretken jälkeen vietimme päivän kuumimman ajan aurinkotuoleja kuluttamalla ja uusia snorklausvälineitä testaillen. Snorkkelin laseineen sai tingattua lähipuljusta 50 punnalla (noin 7 euroa). Vesi ei ollut kovinkaan lämmintä, joten meressä ei voinut lillua kuten Thaimaassa - niin kauan kuin jaksaa. Ainakin pulahdus mereen virkisti auringossa paahtunutta kroppaa ja sai ajatuksen taas kulkemaan.

Hotellin ranta.

Hennatatuointi

Kaverini innostamana päätin antaa hotellin tatuoijan raapustaa alla olevan kuvan alaselkääni aurinkotuoleilla maatessamme. Taisimme maksaa reippaasti ylihintaa kyseisestä huvista, sillä kaverini totesi heti ensimmäisen hinnan perään okay, joten minunkin piti tyytyä samaan hintaan, joka oli noin 16 euroa. En ole koskaan aikaisemmin ottanut hennatatskaa, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä tuollaisesta pitäisi maksaa, varsinkaan Egyptissä.

Tatuoija sanoi, että kuvan pitäisi kestää noin kaksi kuukautta. Pesun jälkeen kuva muuttui ruskeaksi, kun tuo pintakerros lähti pois. Sen jälkeen se onkin haalistunut reipasta tahtia joka päivä. Näin viikon jälkeenpäin voin todeta, että siitä ei ole enää juuri mitään jäljellä...

Hennatatska alaselässä (hieman keskeneräinen kuvassa).

Päivä 6: Ramboilua aavikolla

Lauantaina luotimme taas Panorama Diversin palveluihin ja matkasimme heidän oppaan, kuskin ja kuvaajan kanssa keskellä karua hiekka-aavikkoa ja vuoristoa. Kuski ajeli muhkuraisella soratiellä reilua satasta ja istuimme autossa kädet ristissä toivoen parasta. Välillä suti pikkuisen, kun alle sattui irtohiekkaa... Kuski huristeli autuas ilme kasvoillaan, kun meillä oli melkein k*set pöksyssä... Saavuimme ensiksi leirille, jossa sidoimme paikalliseen tapaan rätit päähän ja opas nimesi meidät Rambo Teamiksi. Jeeppiin loikkasi mukaan pari saksalaistyttöä ja Norway. :) Kerrankin vapaus venäläisistä...

Juuri ennen lähtöä :).

Ensimmäisenä kiipesimme vuorelle...tai pikemminkin kukkulalle ihailemaan maisemia, jonka jälkeen juoksimme kukkulan hiekkarinnettä alas niin lujaa kuin lähti - kuvaajan tallentaessa kaiken videolle. Pariin otteeseen kuvaaja käski meidän nostaa kädet ylös ja huutamaan "SAFARI!"...

Karu autiomaa.

Seuraavaksi löysimme itsemme polttelemasta shishaa eli vesipiippua ja kuuntelemassa oppaan kertomuksia egyptiläisestä kulttuurista - lähinnä naisista ja miehistä. Pössyttelyn jälkeen tarjolla oli päivällinen beduiinien tapaan (cokista ja sipsejä lukuunottamatta): ohutta, rieskamaista leipää, riisipöperöä, salaattia, sekä pitkiä, kapeita lihapullia muistuttavaa koftaa. Vatsapöpöjen kammossa syöminen jäi taas pelkäksi närppimiseksi...

Kamelin ruokintaa päällä :D.



Kamelilla ratsastusta.



Lapset oli hyvin koulutettu: "Hello, money... Hello, money..."



Kilppari oli yllättävän painava. Nosto tuotti vaikeuksia miehillekin...

Pikkukilppari oli übersöpö.

Leipää egyptiläisittäin. Kuvassa harvoja näkemiäni naisia (hotellin siivoajat ja tarjoilijatkin olivat kaikki miehiä).

Beduiinit lauloivat meille retken päätteksi. Hetki oli jotenkin todella hieno. :)

Päivä 7: Veneilyä, sukeltelua ja koralleja

Paikallisen Panorama Diversin omistajat  tykästyivät meihin ikihyviksi, kun buukkasimme heiltä vielä kolmannen reissun: parin tunnin meriretken. Halukkaat saivat kokeilla sukellusta parin kymmenen euron hintaan (noin puoli tuntia) ja muut mukanaolijat maksoivat retkestä vain noin viisi euroa. Kaksi meistä uskaltautui haiden valtakuntaan sukellusvarustein ja kaksi snorklaillen. Itse kuuluin kaksikkoon, joka tyytyi viettämään retken kannella maisemia ihaillen ja aurinkoa ottaen. En tiedä kumpaa kammoksuin enemmän: haita vai kylmää vettä. Sukellusohjaajan mukaan hait viihtyvät yleensä vain tietyissä paikoissa ja hyökkäävät todennäköisemmin  pinnalla uiskentelevien kuin syvyyksissä sukeltavien kimppuun. Vedessä viihtyneet nousivat merestä onneksi kaikki raajat tallella...

Veneen pohjassa oli lasi, josta pystyi hyvin tarkkailemaan merenalaista elämää ja koralleja. Vesi oli todella kirkasta ja korallit näkyivätkin tarkasti varsinkin matalammalla mentäessä. Kaloja olikin vaikeampi bongata, varsinkin suurempia. Tiestysti ne uivat pakoon veneen tullessa lähelle, mutta myös kalastus ja vilkas vesiliikenne ovat varmasti vaikuttaneet kantoihin.

Sukellusta Panorama Diversin opastuksella.

Ilta sujui rauhallisissa merkeissä Granadassa illallistaen. Tuttu tarjoilija Mohamed palveli meitä iloisesti ja teki mm. erilaisia arvoituksia hammastikkujen avulla ruokaa odotellessamme.

Granadan tarjoilija Mohamed.

Päivä 8: Huijausta lentokentällä ja kotiinpaluu

Lähtöpäivää tuskin kukaan odottaa koskaan kovin innoissaan: Pitäisi pakata ja istua bussissa, jonottaa kentällä, odottaa kentällä, lentää monta tuntia, odottaa tavaroita, ajaa kotiin jne... Lähtöselvityksessä pari meistä joutui huijauksen kohteeksi, toinen ainakin varmasti. T:n laukku painoi lähtiessä 16 kiloa ja matkan aikana hän osti snorkkelin ja hupparin ja yhtäkkiä takaisin tullessa laukku painoikin muka 25 kiloa! Olipas paivanat snorkkeli ja huppari... En tiedä mitä S:n laukku painoi ja kuinka paljon hän maksoi ylimääräistä, mutta nostimme jonossa sellaisen älämölön, että hassanit eivät edes tarkastaneet muun seurueen laukkujen painoa. T suostui maksamaan 100 puntaa (noin 15 euroa) tästä väitetystä ylipainosta...

Lentokentällä oli muutenkin kallista, kalliimpaa kuin Helsinki-Vantaalla (ainakin ruoka ja kosmetiikka), joten sinne emme rahaa juurikaan viitsinneet upottaa. Kannattaa siis tuhlata puntansa jo ennen kentälle menoa... Meille jäi lähtöselvityksen jälkeen kaksi tuntia aikaa ennen koneeseen nousua, mikä oli mielestäni turhan paljon. Ajan olisi voinut hyvin käyttää auringossa makoiluun... 0:)

Suosittelisinko?

Suosittelisin. Kohteessa tuskin sataa juuri koskaan (meille sattui harvinainen tihkupäivä), joten rusketus on taattu lähes satavarmasti. Ruoka ja ostokset ovat halpoja ja palvelut (pankit, ruokakaupat) aivan kulman takana. Kannattaa toki selvittää paikallinen hintataso käymällä ensi esimerkiksi jossakin marketissa tsekkaamassa todelliset hinnat, jotta osaa tingata hinnat tarpeeksi alas kadun varrella kauppaa käytäessä. Kannattaa myös olla tarkka rahan kanssa, mitä enemmän pientä rahaa, sen parempi. Lompakosta vilkkuvat suuret setelit tuskin auttavat tinkaamisessa ja muutenkin todennäköisyys tulla huijatuksi kasvaa, mitä suuremmalla rahalla maksaa. Rahaa saa hyvin rikottua vaikka ruokakaupassa.

En tiedä menisinkö samaan paikkaan toista kertaa, sillä paljon nähtävää ei juurikaan ole. Meri on upea ja aavikko beduiineineen mielenkiintoinen, mutta siihen se jääkin. Jos kaipaa pelkkää auringossa makoilua, siihen paikka soveltuu hyvin.

Tähän kuvaan on hyvä lopettaa:

Row, row, row your boat...

Ja huomen aamulla kello 5 alkaa ajomatka kohti Yllästä... Lapland here we come! :)